aber das ist zum Kotzen

Nonniin nyt on sitte ekat sairastelut sairasteltu!! Vaavilla oli oksennustauti ke-to yönä, äitillä perjantaina ja vanhempi veli ja meikä hoidettiin sitte lauantai. yökyökyökyökyök. YÖK. Heräsin lauantaiaamuna kuudelta siihen että oli vähän jännä olo mahassa. Siitä se sitten alko! Vedellä ja suolalla elin koko päivän, 5 tunnin tauon jälkeen uskaltauduin illalla syömään puuroo mut ylöshän sekin tuli. Mut paransi kuitenki sen verran oloo että jaksoin sängyssä makaamisen sijaan kattoo alakerrassa telkkaa 20 minsaa!! Sitte menin (koko päivän lepäämisen jälkeen) yheksältä nukkuun ja nukuin tyytyväisenä, parin juomatauon kanssa, sellasen 13h. Sitte olin parantunu. yay! Harmittaa vaan ku jäi iltatreffit Leenan kanssa sitten väliin lauantaina:( uusiks pian!

Sunnuntaina ja maanantaina otin sitte takasin menetetyn ajan kaupungilla. Ja olin vaan siellä. Istuin kahviloissa ja söin pizzaa (mua alkaa huolestuttaan ku näyttää siltä et menee kohta rahaa enemmä ruokaan ku vaatteisiin hehehe...). Tänään tulin aamujunalla takasin Luxembourgiin ku alko kielikurssi!

Mun lisäks siinä ryhmässä on 4 ihmistä, joista 3 oli tänään paikalla. Oon varmaan ainoo joka on sitä opettajaa nuorempi...... JES. No ei siin mitää oli ne tyypit ihan mukavia, ja se opettaja oli onneks tosi jees. :) Aina jos se ei ymmärtäny niiden toisten puhetta se katto mua sillee "Ymmäriks? Hyvä en mäkään.." JA leijua pitää - ku esittelin itteni ja sanoin et oon opiskellu 5 vuotta saksaa (oikeesti enemmän mut hyöty on tullu n. 5 vuoden edestä) se oli ihan et wou puhutpa sä sujuvasti. HIHIII.

Ja nyt tulee nuha. Vasen sierain tukossa. yökyökyökyök. Veikkakin niiskuttaa tossa. Ollaan sitte kaikki kipeenä, kokoajan!

Suukkoja moi!

jos silta sattuisi romahtamaan

Koti-ikävää on se, että kuuntelee Scandinavian Music Groupin Montrealia, haaveilee toissakesästä ja viime syksystä, kaipaa pikku roadtrippeja Markon ja Jennin kanssa, ajattelee miten Jimi Iina ja Saku kasvaa tällä aikaa ja miten en oo kärkkymässä tuliaisia kun äiti ja isä palaa Turkista lokakuussa.

Koti-ikävää helpottaa se, että kuuntelee Scandinavian Music Groupin Melkein kuin uutta, saa kulkee auringonpaisteessa ihania katuja, huomata että tilillä on paljon enemmän rahaa kuin luuli ja voi käydä aamupalalla ulkona, ne pienet onnenaallot kun tajuaa että on juuri siellä minne kuuluu, ymmärtää että oma elämä odottaa kyllä, nyt on aika elää unelmaa, huomata että teki sen mitä halusi ja mistä haaveili, huomenna saa leipomosta haettua leipää, ja tietää että ensi keväänä tuun itkemään vuolaasti lentokoneessa sen takia että joudun taas kerran jättämään maan jota rakastan.

ps kuunnelkaa toi biisi, oikeesti, vaikkette yhtäkää biisiä olisi näistä kuunnellu tai tulis kuunteleen. rakkautta!

pps nyt myös bloglovin'issa joten pystyn postaan nää suoraa esim faceen! <a href="http://www.bloglovin.com/blog/3012162/youth-knows-no-pain?claim=r7cfa48mz8n">Follow my blog with Bloglovin</a>

i'm on the right track

Perjantaina siis pakkasin kimpsuni, hyppäsin junaan (löysin jopa oikeen, ok kysyin kyllä apua mutta aavistin oikeen raiteen hehe!) ja otin suunnaksi Kölnin. Olin varannu hirveesti lukemista ja kaikkee tolle reilun 3h junamatkalle, mut se meni yllättävän nopeesti koska maisemat oli niin kauniita! Ihania pikkukyliä ja jokia ja kukkuloita ja ah. En ymmärrä miten voi rakastaa jotain maata näin paljon!
Löysin myös hienosti (avuilla kylläkin..) hostelille. Mun hostellihuone oli tositosi kiva, yllättävän kiva vaikka niin halpa oliki! Oma vessa ja suihku ja kaikkee:)

Oli ihan huippua nähä Christiania pitkästä aikaa. Reilu kaks vuotta sitte nähtii viimeks! Mentiin eka sen ja sen koulukaverin Alexin kanssa kaupungille, ja pojat sai hyvän idean kiivetä Kölnin tuomiokirkon sinne torniin. Aikaa 25 minuuttia ennen sulkemista ja portaita 533. Minä ja kaks poliisikoululaista. HMM. No vaikeuksien kautta voittoon, ylös päästiin ja alaskin viel! :D Tehtii varmaa joku ennätysaika oikeesti... Ja tuntuu muuten vieläkin reisissä. Voin kertoo.

Sitte mentii Hard Rock Caféseen syömää (koska yli tuhannen portaan jälkeen se on ansaittua!) jonka jälkee matkattiin Bonniin tsekkaan yöelämää ja tavattiin siel lisää kavereita, enkä pidä siis yhtään pahana sitä että siellä olin mä, kolme poliisikoululaista ja yks inttipoju. Olin ainakin turvassa äiti!

Koska mun budjetti alittu roimasti yllättävien halpojen lippujen sekä tarjoavien herrasmiehien vuoks, päätin napata aiemman junan ja tulla kotiin. Lauantai-ilta ja sunnutai vietettiinkin sitte koko perhe, isä mukaan lukien, vaan kotona täällä Luxissa hengaillen ja oli kyllä niin kivaa. Jotenkin vaan rakastan niitä hetkiä ku istutaa kaikki pöydän vieres ja jutellaa ja nauretaa.. Sunnuntaina iski ekaa kertaa se ajatus että tää ei oo mun ns todellista elämää tai siis että joudun joskus lähteen täältä. Mutta onneks tää on mun elämä vielä pitkän aikaa enkä ihan heti joudu lähteen pois!

Lopuks vielä hieman kuvamateriaalia perjantailta, esim todistekuva Kölnistä sieltä tornista... Koska, edelleen, pics or it didn't happen!

tässon ny se kirkko. ja se torni.

maisemaa junasta

noi punavalkoset ihmiset tossa kirkon eessä on niitä hulluja saksalaisia jalkapallofaneja..

hullut eväät, joista tarvitsin tasan syötävät, kuunneltavat ja ton lehden

ikea! ps IIDA TSEKKAA LATTIA!

Kölniä tuomikirkosta kuvattuna

yllättävyyttä

Huhuhhuhuuhu aikamoisia paria päiviä! Vauva ja äiti lähti tosiaan reissuun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä eli ollaan oltu vanhempien lasten kanssa ihan kolmistaan tässä pari päivää. Tää on tietty merkannut mulle vähän vapaata, eilen illalla  käväisin jätskillä toisen suomalaisen au pairin Lauran kanssa, ihan huippua et tuntee täältäkin joitain! Kun nyt vasta tänne on alkanu kunnolla au paireja tulviin, ei tunnu enää että oon Luxembourgin ainoo au pair :D


Tänä viikonloppuna ei sitten lähetäkkään Frankfurtiin, vaan perheen isä tulee tänne ja vietetään viikonloppu täällä. Paitsi meikä, joka pakkaa laukkunsa ja ottaa suunnaksi Kölnin, jee! Tarkoituksena ois nähä saksalaista kaveria Christiania, johon sillon ööö kasiluokalla tutustuin ystävyyskouluprojektin kautta. Niinhän sitä sanotaan, että suomalais-saksalainen ystävyyssuhde on ikuinen! Freundschaft macht spass ja sillee :D

Luulin, että liput maksais jonku 90€, mutta kun kävin ostamassa ne tänää niin ne olikin menopaluu 38€ mikä on melkeen epäilyttävän halpa!! Kyllä tossa ihan lukee kaikki tiedot oikein, vähän silti ihmettelen. :D No en laita vastaan, halvalla pääsin! Lauantain vietän Kölnissä chippailen, koska Christian sano lähtevänsä kuuden junalla, meaning AAMU kuuden, kun itse nappasin junan ilta kuudeksi... JA tietystikään lippuja ei voi sitten vaihtaa! No ei se mitään, en laita pahakseni, Köln on nätti kaupunki ja varmasti riittää näkemistä ja tekemistä :---)

Tänää oli hullun hauska ilta noiden sisarusten kanssa, oltiin mäkissä syömässä ja sitten bailattiin Luxembourgin katuja ku siellä oli joku livebändi :D Tää ilta ja viimeistään host-veikan kanssa käyty keskustelu vakuutti mut siitä että oon just siellä missä mun pitää olla:

"Kata mä en haluu et sä lähet"
"Ai mihin??"
"Pois"

Mitäpä siihen enää lisäämään? Suukkoja!

kuukausia!

Eka kuukausi. Woooou! Menny nopsaa aika, siis tosi nopsaa. Miettiessä että koska aika alaa menee nopeesti se hujahti.. Siistiä. Reilu kuukausi ni lähetää Ateenaan viikoks host-äidin ja vauvan kanssa, ai cool! Sitten on kohta jo joulu.

Uskalsin eilen myös mennä metroon, oon niin ylpee itestäni. Enkä edes räjähtäny!

Kuukauden jälkeen oon edelleen sitä mieltä että mun perhe on ihan huippukiva. Oon huisin onnellinen että puskin vaan eteenpäin niiden au pair ilmotusten kanssa enkä jänistäny, ja oon huisin onnellinen myös siitä että nämä ihmiset löysi ja valkkas mut! En kadu. En haluis olla muualla. Taino haluisin kyl ehkä kotona mutta en niin paljo että harmittais. Onhan tää rankkaakin, ku äiti tekee niin pitkää päivää. Mutta se kaikki unohtuu siinä vaiheessa ku tuo tytär soittaa mulle innoissaan jotain uutta kappaletta kitaralla, vahempi poju nukahtaa mun olkapäätä vasten autossa tai vaavi juoksee hymyillen mun syliin päiväkodissa. Hihi.

Sain tänään myös postissa salmiakkia!! I-H-A-N-A-A-A-A-A!

Kielikoulun tasotestin tulokset tuli, oon ryhmässä B1.3 eli toisiks parhaassa (mmmmhm, damn i'm good.....), se alkais sitten 26.9. ja loppuu 16.12. Kaks kertaa viikossa 75 minuuttia, ei paha mutta kumminkin vähän tekemistäkin, hyödyllistä sellaista siis!

Tässä on nyt sitte kuvia Frankfurtin keskustasta ja niistä korkeista rakennuksista joista aina höpötän. Päivällä tosin , mutta hienoja ne on silti. Yritän jotenkin saada kuvattua edes pientä videopätkää niistä joskus. Kun ne on vaan niin kauniita.
Suukkoja!

bad day not to have an umbrella

Täällä tuli nopeesti syksy! Noinvain. Kaikki puut ja kaikki on ihan rusehtavia jo ja lehtiä täynnä kaikki jalkakäytävät... 

 Yks yö täällä oli niin kova myrsy, siis sato ja tuuli, että heräsin siihen monta kertaa yöllä. Aattelin että katto, tai vähintääki noi ikkunan ulkopuoliset verhot, lähtee irti mutta paikallaan olivat aamulla. Onneks.

Oon oppinu tällä viikolla pelaan Yatzia, vihdoin!! Mulla oli kyllä maailman paras opettaja, 11-vuotias host-pikkuveli.. Se oli kärsivällinen vaikken eka tajunnukkaa. Nyt oon ihan voittamaton :D Musta on ihan huippua että nää vanhemmatkin lapset on nyt täällä. Ihan vaan senki takia että on seuraa päivisi, ja nyt viel ku niillä ei oo mitää hirveitä läksyvuoriakaa niin niistä on apua nuorimmaisenki kanssa, ei tarvii pelätä että se kompuroi portaissa jos laitan esim ruokaa..

Näiden isä oli käymässä täällä alkuviikosta ja se kovasti kyseli ja huolehti että onko tää rankkaa ku matkustetaa kahen maan välillä aina, mut sanoinki että se pitää ottaa sillee hienona kokemuksena, ei nimittäin ihan jokanen au pair pääsee kahteen maahan samalla keissillä, ni! Oon ihan etuoikeutettu... ::)

Tänään taas kohti Frankfurtia, huomenna oon babyn kanssa eli ns töissä kun vanhemmat on kutsuttu johinkin juhliin. Sunnuntaina lupasin mennä Leenan kanssa kaupungille, on 9/11 10. vuosipäivä ja mun pitäs käyttää metroo.. Saa nähdä uskallanko! :D

Tässä nyt viel pari lempparimaisemaa Bonnevoiesta, taino maisemaa ja maisemaa, taloo;

Lopuks vielä kuva viime viikonlopulta missä näytän olevan vähän liian taivaissa Frappucinosta.. Pusuja!

keikauksia ja korkeavyötäröisiä housuja

Mun elämä pelastui Urban Outfittersin takia KOSKA SIELLÄ ON KORKEAVYÖTÄRÖISIÄ FARKKUJA. Mua ärsyy niin paljo nää matalavyötäröiset, etenki nyt ku touhua vaavin kanssa ja joutuu kumartelee ja kyykistelee ja kaikkee nii kokoajan saa olla kiskomassa.. Ni nyt on sitte. Kahet!

Vanhemmilla lapsilla alko tänään koulu, ja sitä varten oltiin eilen shoppaamassa vihkoja ja kyniä yms. Mun alko ihan hirveesti tekeen mieli mennä kouluun!! Ja ostaa kivoja vihkoja ja kansioita ja kyniä, uusien kirjojen tuoksuja,   ja koulu tuoksuu ihan parhaalta aina syksysin! Joten ainaki tiiän nyt jo että toista välivuotta en pidä, kouluun kouluun.. Tätä kaipuuta helpottaakseni haluisin osallistuu täällä saksan kielikurssille, mutta juku ne on kalliita!! 575 € oli yks, ja toinen halvempi 540 €... Tosin tohon sisältyy materiaalit ja kaikkee. Mut äiti pliis oikeesti puhu isälle jos sponssaisitte edes osan... :---) koska jos kuitenki meen naimsiin saksalaisen kanssa ja muutan frankfurtii ni on ihan ok osata puhua sit hyvin!!

Mua harmittaa tosi paljo että en saa tähän mistään yhtä kuvaa. En saa otettuu sitä ite ja googlesta ei löydy hyvää, mutta hehkutan vielä kerran sitä näkymää minkä nään aina ku ajetaan Frankfurtii: se Skyline on ihan mieletön valomeri ja sillon tulee aina sellanen olo että "Ei hitto mä oikeesti saan elää täällä ja kokee tän" ja voi jukupätkä. Unelmaa! Oon niin onnellinen että lähdin toteuttaan tätä.

Ens maanantaina tulee eka kuukausi täyteen. Oon kokoajan miettiny et tuntuu et aika menee tosi hitaasti mut ei se näköjää ole menny. Kolme tällasta keikausta ja humps meikä tulee käymää! Aika hianoo. Tosin se tarkottaa että jouluki on sit pian eli lahjoja lahjoja. Onneks yks on jo löytyny! ;) ( Jenni on ihan pikkukissa pistoksissa siellä hehe!)

  suukkoja!

but they've got planes and trains and cars

Mun on pitäny maanantaista asti kirjottaa tänne viikonlopusta. Noh.... No joo. Ens maanantaina kirjotan varmasti nyt tulevasta viikonlopusta! Mut siis. Mun ja Lotan kauan odotettu shoppailureissu vaihtui salavihkaisesti (HUONON VAATETARJONNAN TAKIA.....) syömisreissuski. OMNOMNOM! OIKEESTI tsekakkaa ny: liukuhihnakiinalaista (joka tosin närästi mua kaks päivää...) 

ja ISOIN CHOCOLATE FUDGE CAKE IKINÄ

                                     Alla olevassa kuvassa toverilapsenvahtija Lotta innokkaana. Koska suklaa.

Siis kun meille lyötii nuo eteen, ni katteltiin niitä hetken aikaa ja alettiin vaan nauraan. Naapuripöytäkin nauro kun näki meidän ilmeet. Mutta oli se hyvää. Ja kaloripitosta (JOO ÄITI rajotan kyllä, en mä tommosia joka päivä syö...). Sitten illalla vielä henkeviä keskusteluja viinilasin äärellä ja tunsimme itsemme ah niin aikuisiksi. Siinä me keskusteltiin toisesta maailmansodasta. Tosta noin vaan.

On tää hianoo. Tai siis sunnuntaina istuttii Mainin rannalla ku oli joku kiva festivaali, aurinko paisto ja toisella puolen näky Frankfurtin öö pilvenpiirtäjät ja musa soi taustalla ja oli ihmisiä ja oli lepposaa. Ja niin. Aika taivasfiilikset.

Tästä kaikesta ihanuudesta huolimatta, kaupungeista ja huippunappivalintaperheestä, muhun iski tänää yhtäkkiä koti-ikävä. Odotin et se ois tullu jo kauan aikaa sitte, esim alkuviikosta ku olin kipeenä (siis enemmän ku oon nyt), mutta tänää se vaan tuli. Humps. Olin babyn kaa kävelyllä, kuuntelin musaa ja kattelin lentokoneita ja sit jotenki.. hirvee kaipaus. Ekan kerran semmonen olo että haluan lähtee kotiin (äiti mitään ei oikeesti ole tapahtunu!) . Enkä ymmärrä et mistä se tuli, tai siis nojoo huomenna on Jimin ja Iinan yhteissynttärit sekä illalla Even synttärit ja silleen. Mutta oon ollut täällä vasta 3 viikkoa, ihan normaalia tällanen on. Ja kyllä se helpottaa, on jo helpottanu. Koska mullon täällä ihania kortteja ja toivotuksia (esim Tiinan ja Jannen perheen yllärikortti, sekä Mariannen ja Markon yo-kortti) ja KATSOKAA MIKÄ OLI TULLUT POSTISSA:

kortti SUOMEN TURUSTA!! T: Jenni + Turun kaveri Kia
ihania tämmöset yllärit! suukkoja Jennille <3 ja Kialle ja Markollekin koska sekin tuossa kortissa mainittiin! En oo viel päättänyt että lähetänkö Luxemburgin vai Frankfurtin maisemakortin tai ehkä vaikka molemmat mutta tulossa on vastaus!

Eilen tuli myös paketti äitiltä (taas <3) jossa oli kangaskassi sekä toinen laukku ja mun KAMERA! jes, voitto!!

Tässä yskissäni ja kielikivuissani voisin nyt mennä kohta nukkumaan, rakkauksia ja halauksia ja suukkosia monia teille!