Frankfurtista kajahtaa! Perille päästy ja eka ilta, yö sekä aamukin koettu enkä kyllä valita. Perhe vaikuttaa niin kovin mukavalta että on ihanaa (:
Lento meni kosteissa merkeissä. Ne itkut mitä en kotona itkeny, eli aika paljon, purkautu kaikki koneessa. SIllon tuntu että tuun varmasti käymään ennen joulua kotona! Mutta se kaikki helpottu ku pääsi maahan. Ajettiin Kastellaunin ohi ja näin Simmernin valot - hehe! olin melkeen kotona taas.
Mun netti ei vielä toimi joten dataan sen mitä dataan perheen koneella, hoppas saadaan toi omaki toimimaa..
Fiilikset on siis tällä hetkellä hyvät (eli äiti älä huolehdi!!) mutta oon varma että täs parin viikon sisään iskee koti-ikäväpaniikki-itkuraivarit. No sitten iskee. Aika menee nopeesti, tai sitten se ei mee. Ja kyllähän mä vieläkin vähän pelkään terrori-iskua (kiitos vaan Maija ku iskostit ajatuksen mun päähän!) mutta mitäpä mä en pelkäisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti